Vuosi vaihtui ja yhtäkkiä iski ajatus: tänä vuonna menen naimisiin.Melkein päivälleen 7 kuukautta on aikaa vielä h-hetkeen, mutta kieltämättä oikean vuoden puolelle siirtyminen hieman kutkutti mahanpohjassa. Omat hääjärjestelyt ovat tosin olleet sivussa jonkin aikaan, sillä ennen omia häitämme keskitytään ystävämme häihin ja polttareihin. Todennäköisesti tuon papin aamenen jälkeen alkaa itsestä kuoriutumaan jonkinasteinen panikoiva morsian.
Vaikka omien häiden suunnittelu ei ole juurikaan edennyt viime aikoina, on pieniä hankintoja häitä varten tehty. Viimeisimpänä onnistuin metsästämään suht edullisesti Facebookin hääkirpputoriryhmistä koristehelminauhaa valkoisena ja mustana. Sormenpäät hellinä saikin sitten helminauhasotkun selvittää parina iltana tv:tä katsellessa - hinta siitä, että haluaa selvitä mahdollisimman pienin kuluin, nimittäin nyt nauhaa on enemmän kuin riittämiin, eikä hinta ollut kuin pari euroa.
Joululomaltamme Oulusta mukaan tarttui yksinkertainen, mutta kaunis käsilaukku häihin. Samalla bongasin myös pitsisen hiuskorun. Pitsi ja Rauma. Pari, joka kulkee aina yhdessä. Oliko siis vaihtoehtoja muita kuin ostaa koru hääkampausta varten? No tietenkin olisi ollut, mutta jälkeen päin olisi varmasti harmittanut. Koska korussa oli pientä, lähes huomaamatonta, tummentumaa, oli se sopivasti vielä -30% alennuksessa, joten liian suurta loikkaa yli budjetin ei tullut otettua.
Ensimmäiset hääkutsut valmistuivat myös joulun alla. Samaten kirjekuoret. Kuorien askartelu oli aikamoista aivojumppaa, mutta jokusen epäonnistuneen kokeilun jälkeen sopiva malli tuli löydettyä. Sarjatuotantoa odotellessa. Onneksi lähetettäviä kutsuja ja näin ollen myös kuoria ei ole kuin parisenkymmentä.
