Parin viikon päästä olisi tarkoitus lähteä katselemaan potentiaalisia juhlapaikkoja Raumalla. Oikeastaa mielessä on jo se yksi unelmapaikka, joka olisi kävelymatkan päässä kirkolta ja ympäristönä ihana häiden järjestämiseen. Myös hotellit olisivat lähellä vieraiden majottautumista ajatellen ja tarvittaessa vastapäätä on ilmainen 24h parkkipaikkakin. Oikeastaan molemmat olemme jo niin ihastuneita paikkaan ulkoa päin, että kaikki suunnitelmat on tehty tuota paikkaa ajatellen.
Ongelmana on vain se, että kyseisestä tilasta on hyvin vähän tietoa netissä ja keskusteupalstoilta luin, että paikkaa vuokraavaa tahoa oli ollut vaikeaa tavoittaa.. Nyt sitten vain sormet ristiin ja toivotaan, että pääsisimme katsomaan juhlapaikkaa pääsiäisen jälkeen!
Samaiselta keskustelupalstalta löysin kuitenkin (vanhentunutta?) tietoa, että vuokrapaikan hintaan kuuluisivat myös pöytäliinat, astiat, tarjoiluastiat sekä grilli ja katokset pihalle sekä _ihanan_ ulkorakennuksenkin käyttö. Tiloissa on myös piano, joka sopisi täydellisesti häätanssi-suunnitelmiimme - tosin viritys voi olla ongelma.
Tilat ovat ymmärtääkseni suunniteltu n. 80 hengelle eli vierasmäärämme ollessa 40-50 hlöä tilat olisivat juuri sopivat, eivätkä liian ahtaat tai suuret.
Nyt pitäisi vain tehdä listaa, mitä kaikkea pitää muistaa kysyä!
Ainakin seuraavat asiat ovat mielessä:
- Vuokrahinta
- Varausmaksu
- Sisältyykö astiat, pöytäliinat, aterimet, kakkulapiot, maljakot, kuoharilasit, vessapaperit, termarit
- Alkoholitarjoilu eli saahan tuoda omat juomat
- Milloin pääsee koristelemaat/milloin pitää siivota
- Kuinka myöhään juhlapaikalla saa olla (naapurina on ainakin hautausmaa, joten sieltä suunnalta tuskin tulee melusta valitusta :)
- Soveltuvatko keittiötilat omien ruokien säilömiseen
- Äänentoistovälineistön laatu
- Esteettömyys
- Onko syöttötuoleja
- Valaistus (?) valokuvausta ajatellen
- Paljonko pöytiä ja niiden sijoittelu
- Missä saa tupakoida/ saako laittaa ulkotulia
- ja mitä vielä..?
EDIT:
- ainakin pohjapiirros ois hyvä saada - valokuvaajan toive
maanantai 23. maaliskuuta 2015
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Hetkellinen epätoivon häivähdys
Teimme yhdessä viime viikolla ison päätöksen tulevaisuutta koskien, mikä on jälkeen päin ahistanut itseäni suuresti. Ei sen vuoksi, että päätös olisi väärä, vaan koska kaikki muutos tuntuu aina pelottavalta. Päätöksen aiheuttama ahdistus on varjostanut myös monia muita päätöksiä ja aiheuttanut epävarmuutta aina päivän ruoan suunnittelusta alkaen.
Eilen iski kunnolla pakokauhu, kun kävi ilmi, että vieraslistaltamme puuttui vielä yhdet miehen kummeista. Jo nyt yli puolet vieraistamme on miehekkeeni sukulaisia, joista vielä melkein puolet ovat minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Elämäni ainoana hääpäivänä neljäsosa pienestä vierasmäärästä tulee olemaan siis täysin tuntemattomia ihmisiä. Tulen menemään naimisiin todellakin kirjaimellisesti vieraiden edessä.
Haave pienistä häistä, jossa paikalla olisivat ne lähimmät ihmiset, joille meidän naimisiinmenomme oikeasti merkitsee jotain, tuntuvat olevan yhä kauempana tulevasta asetelmasta. Vieraslistalla on tällä hetkellä ihmisiä, jotka eivät edes reagoineet onnittelemalla kihlajaisuutisista aikanaa. Tuntuu painajaismaiselta, että hääpäivänämme pöydissä kuiskitaan, että mikäs tuon morsiammen nimi taas olikaan...
Sitten sitä taas pysähtyy hetkeksi, vetää syvään henkeä ja miettii asioita järkevästi oikeissa mittasuhteissa. Kyseessä ovat kuitenkin meidän molempien häät, eivätkä varmasti kaikki omat vieraani ole tuttuja miehellekään. Lisäksi häät pidetään lähes 600 kilometrin päässä sulhasen suvusta, mikä rajaa heti iäkkäimmät vieraat pois. Näin ajatellellessa sitä tuntee itsensä kovin itsekkääksi, koska en halua naimisiin pohjoisen puukirkossa, vaan Raumalla kauniissa vanhassa kivikirkossa.
Enemmän kuin mitään muuta haluan, että tulevat häät ovat meidän molempien näköiset, eivätkä osoitus siitä, kuinka monessa asiassa olen saanut tahtoni läpi. Kaikkea tätä pohtiessä ei voi muuta kuin miettiä, olisiko sittenkin helpompi mennä naimisiin pelkän perheen kesken hyvin, hyvin pienesti. Ei tarjoiluja, ei puolta sataa vierasta, ei budjettituskailua. Luulenpa kuitenkin, että sisäinen prinsessani haluaa päivänsä.
Eilen iski kunnolla pakokauhu, kun kävi ilmi, että vieraslistaltamme puuttui vielä yhdet miehen kummeista. Jo nyt yli puolet vieraistamme on miehekkeeni sukulaisia, joista vielä melkein puolet ovat minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Elämäni ainoana hääpäivänä neljäsosa pienestä vierasmäärästä tulee olemaan siis täysin tuntemattomia ihmisiä. Tulen menemään naimisiin todellakin kirjaimellisesti vieraiden edessä.
Haave pienistä häistä, jossa paikalla olisivat ne lähimmät ihmiset, joille meidän naimisiinmenomme oikeasti merkitsee jotain, tuntuvat olevan yhä kauempana tulevasta asetelmasta. Vieraslistalla on tällä hetkellä ihmisiä, jotka eivät edes reagoineet onnittelemalla kihlajaisuutisista aikanaa. Tuntuu painajaismaiselta, että hääpäivänämme pöydissä kuiskitaan, että mikäs tuon morsiammen nimi taas olikaan...
Sitten sitä taas pysähtyy hetkeksi, vetää syvään henkeä ja miettii asioita järkevästi oikeissa mittasuhteissa. Kyseessä ovat kuitenkin meidän molempien häät, eivätkä varmasti kaikki omat vieraani ole tuttuja miehellekään. Lisäksi häät pidetään lähes 600 kilometrin päässä sulhasen suvusta, mikä rajaa heti iäkkäimmät vieraat pois. Näin ajatellellessa sitä tuntee itsensä kovin itsekkääksi, koska en halua naimisiin pohjoisen puukirkossa, vaan Raumalla kauniissa vanhassa kivikirkossa.
Enemmän kuin mitään muuta haluan, että tulevat häät ovat meidän molempien näköiset, eivätkä osoitus siitä, kuinka monessa asiassa olen saanut tahtoni läpi. Kaikkea tätä pohtiessä ei voi muuta kuin miettiä, olisiko sittenkin helpompi mennä naimisiin pelkän perheen kesken hyvin, hyvin pienesti. Ei tarjoiluja, ei puolta sataa vierasta, ei budjettituskailua. Luulenpa kuitenkin, että sisäinen prinsessani haluaa päivänsä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)