Pieniä kauniita yksityiskohtia

Vanhempien laatikoiden uumenista löytyi käyttämättömiä puukauhoja,
jotka todennäköisesti päätyvät karkkipuffettiin!

Harmaat lautasliinat alkavat olla valmiina ja väri on juuri täydellinen!
Meidän lautasliinamme saavat Turusta löydetyt sydämenmuotoiset lautasliinapidikkeet.

Oulusta asti piti hiuskoru hakea,
nyt suunnittelemaan kampausta tähän kaunokaiseen!

Kengät löytyivät alennusmyynnistä puoleen hintaan -
ja niiiiin hyvät jalassa!

Morsiuspari puvustettuna

Nyt sulhasellekin on puku hommattuna! Vinkkinä tulevaisuuden varalle muillekin: kannattaa koluta elokuussa alennusmyynnit läpi, sillä täydellinen harmaa puku löytyi todella edullisesti miestenvaateliikkeen alennusmyynnistä.

Alunperin ajatuksena oli, että sulhasen puku vuokrattaisiin, sillä harmaalle puvulle ei välttämättä olisi käyttöä kovinkaan usein. Lopulta ostohinta oli kuitenkin huomattavasti edullisempi kuin vuokrahinta olisi ollut. Yllätyksenä tuli vielä, että kun perjantaina varasimme puvun noudettavaksi seuraavana maanantaina, oli puvun hinta pudonnut vielä entisestään. Joten kun sopiva puku löytyi 50 eurolla, olisi puvun vuokraaminen tullut paljon kalliimmaksi.

Liivin ja kravatin päädyimme vuokraamaan paikallisesta liikkeestä, sillä liivin vuokraaminen tulee oman ostamista edullisemmaksi. Sitä paitsi  - harmaalle puvulle löytyy varmasti loppupeleissä enemmän käyttöä kuin harmaalle liiville.

Sulhasen paidanhankinta jätetään vasta keväälle, jottei tarvitse stressata siitä, ettei paita mahtuisikaan päälle.

Oman mekon tilaamisesta on aikaa vasta muutama viikko, mutta olo alkaa olla jo hyvin malttamaton. Muutama kuukausi pitäisi kuitenkin jaksaa odottaa, kunnes pääsee sitten omaa unelmapukuaan taas sovittamaan.

365 +1

Tasan vuosi vihkimiseen. Tai vuosi ja päivä, sillä karkauspäivä ehtii vielä väliin helmikuun lopulla.

Vaikka häihin on runsaasti vielä aikaa, öiset painajaiset kaiken mahdollisen pieleen menemisestä ovat kuitenkin jo olleet läsnä jonkin aikaa: Valokuvaaja ei saavu paikalle (koska on kuvaamassa värikkäitä hanhia), morsiuspuku onkin sininen (koska ketä valkoisen mekon muka pitäisi huijata), sormuksen kaiverrusten päiväyksen menevät pieleen pariin otteeseen (ja lopulta sormusta on jouduttu leventämään ja sisään on kaiverrettu istuva koira sekä sana "hau") ja lopulta kirkko onkin varattu päällekäin toisen tilaisuuden kanssa (ja ajelemme hääpäivänä ympäri kaupunkia etsimässä uutta kirkkoa).

Pitkä vuosi siis vielä edessä - vuoden päästä taidan valvoa vähintääkin koko viimeisen viikon.

No nyt se löytyi!

Unelmien häämekko nimittäin! Ihana Sweetheart-malliston A-linjainen mekko (sen tarkempia malleja kertomatta, sillä mekon olisi tarkoitus pysyä yllätyksenä sulhaselle alttarille asti - mikäli maltan olla kertomatta). Mekko oli vielä ensimmäinen, jota sovitin. Heti sovittaessa tuli olo, että tämä päällä haluan vuoden päästä astella alttarille. Toki muitakin mekkoja tuli sovitettua, mutta mitä useampaa mekkoa sovitin, sitä varmempi olin, että sopiva mekko oli löytynyt jo heti ensimmäisellä sovituksella.

Mekkobudjetti kylläkin ylittyi melkein 400 eurolla suunnitellusta. Hieman suunniteltua enemmän siis säästettävää itsellä vielä edessä. Budjetin ylitys ei kylläkään harmittanut liikaa, sillä tiesin, että olisin haaveillut mekon perään ikuisesti. Tammikuussa unelmamekkoni olisi määrä saapua liikkeeseen, jossa onneksi mekon hintaan sisältyi myös säilytys hääpäivään saakka.

Seuraavaksi pitäisi löytää sopivat kengät kuuden sentin koroilla sekä 1-vanteinen vannehame. Vannehame saattoi ehkä jo löytyä käytettynä - se selvinnee myöhemmin. Myös mieleinen hiuskoru pitäisi löytää jostakin, jotta saisi ruveta suunnittelemaan hääkampausta.

Lautasliinakangas löydetty!

Viimeinkin löytyi sopiva harmaa kangas lautasliinojen materiaaliksi! Koska valmiita kankaisia harmaanvärisiä lautasliinoja ei ollut saatavana (ja itsepintaisesti päätin haluavani harmaat kankaiset lautasliinat), ainut vaihtoehto oli valmistaa ne itse. Pelkäsin kankaan hinnana nousevan liian korkeaksi, mutta kerrankin kävi tuuri ja passeli kangas löytyi erittäin edulliseen hintaan. Eli kankaiset liinat eivät tuleet juurikaan kalliimmaksi kuin paperisetkaan.

Mallikappaleena toimii vanhempien laatikoista löytynyt valkoinen kankainen lautasliina, joka oli 30 cm x 30 cm. Häihin alkaa olla melkein päivälleen vuosi enää ja lautasliinoja tarvitaan 50 kappaletta. Omat ompelutaidot eivät riittäisi näinkään yksinkertaiseen hommaan, mutta onneksi saamme lautasliinojen ompelun ja valmistuksen häälahjaksi!

Vähän kaikkea ja kaikki keskeneräistä

Muuton jälkeen hääprojekti on edistynyt pienin askelin eteepäin, vaikka mikään ei kuitenkaan ole sen valmiimpaa kuin pari kuukautta sitten.

Askartelupuolella puolet kutsukorteista ovat valmiita, kiitos askarteluavun! Korttien rinnalle toiseksi leikkaa-liimaa-kokeile-projektiksi ilmeni kirjekuorien taiteileminen, sillä korttimme ovat aivan väärän kokoisia kaupan kirjekuoriin. Kaapista sattui löytymään rulla ruskeaa sekä harmaata paketointipaperia, joista muutama kuori on jo taiteiltu. Kuoret ovat yllättävän mukavan näköisiä, kunhan vain jaksaisi näperrellä mallikappaleen, jonka mukaan leikata kuorimateriaalit.

Lisäksi tällä viikolla tuli hankittua keltaista puuvillalankaa, jonka kanssa olen muistellut pylväiden virkkaamista sekä testaillut erilaisia keltaisia sydämiä kattaukseen käytettäväksi. Vielä kun löytäisi jostain oikean kokoisen virkkuukoukun, vaan jotenkin kummassa ainoassakaan raumalaisliikkeessä ei vielä ole tullut vastaan koukkua kokoa 1.75 mm. Yhden kokeiluversion värkkäsin villalangasta, jolloin sydän-muoto tuli esille paremmin. Eli virkkuukoukku hankintaan!

Villalanka vas. ja puuvillalanka oik.

Vertailun vuoksi keltainen koevärjäys valkoisen rinnalla.

Viikonloppuna kokeilin värjätä suodatinpussikukkia keltaiseksi elintarvikevärillä. Tulosta odotin jännittyneenä, sillä märkänä pussien väristä on vielä vaikea sanoa varmaksi mitään - lähinnä muistuttivat sävyltään koiranpissaa. Taiteltuna kukka kuitenkin näytti hyvinkin elävältä ja mukavan keltaiselta. Muutama päivä ensimmäisestä värjäyksestä tuli kuitenkin yllätyksiä matkaan, sillä keltainen väri oli paennut kukan terälehdistä keskustaan! Nyt kukat ovat keltaisen sijaan ehkä enemmänkin kerman valkoisia..

Häiden tarjoilu alkaa olla selvillä. Catering-tarjousten saaminen on ollut yllättävän vaikeaa, ainakin näin kesäaikaan. Asiaa on hankaloittanut vielä varsinkin se, että toivoimme kaikkien ruokien olevan valmiiksi sellaisia, ettei jokaiselle vieraalle tarvitsisi olla oman ruokavalion mukaista annosta, vaan että kaikki pystysivät syömään mahdollisimman pitkälti kaikkea.

Erityisruokavalioiden määrä tuottikin monelle tarjouksenlähettäjälle päänvaivaa, minkä vuoksi meille iski jo hetkellisesti epätoivo koko ruokapuolen suhteen. Osassa tarjouksissa listalta nimittäin löytyi lihapullat siitä huolimatta, ettemme punaista lihaa halunneet tarjottavaksi: osittaisena kasvissyöjänä ajatus kuumasta kesäpäivästä lihapullatuoksun kanssa samassa tilassa aiheuttaa pahoinvointia jo ajatustasollakin.

Sattumalta töiden lomassa löysin meille kuitenkin catering-palvelun, jolle erikoisruokavaliot eivät olleen mikään ongelma ja menuehdotelmakin oli meidän molempien suosikki heti alkuruoista lähtien.  Ennen kuin tarjousta olimme edes vielä hyväksyneet, suunnittelimme innolla jo hääkakkuammekin.
Menu sisältää hyvin runsaasti paikallisilta hankittua kalaa, kalkkunaa sekä mahdollisesti jopa savustettua vuohta, joka on itse kasvatettu. Luomua ja lähiruokaa siis luvassa!

Testikutsukortti

Jonkin aikaa on päässäni pyörinyt idea häittemme kutsukorteista. Olin poiminut Pinterestistä  useita ideoita korteista, joissa oli kannessa sulhasen ja morsiammen puvut, mutta lopullinen ihastus ja inspiraatio iski vasta toisesta blogista. Mallia kopioimalla ja värejä muokkaamalla saimmekin aikaan kortin, joka miellytti molempien silmää ja jossa toistuu häittemme väriteema.

Mekon väriksi olin alunperin ajatellut valkopohjaista kartonkia, jossa olisi keltaista kuviointia. Valitettavasti keltainen ei ole askarteluvälineissä kovin yleinen väri, emmekä halunneet kultaista keltaisen tilalle. Päädyimme kokeilemaan riskillä mustaa mekkoa, josta ei kuitenkaan välity välttämättä suoraan ajatus häistä - ehkä enemmänki cocktailmekkoa vaativasta illallisesta.

Kortin askartelu oli onneksi nopeaa. Kunhan osat oli leikattu etukäteen tekemieni mallien mukaan, meni kasaamiseen noin vartin verran. Parasta kutsujen askartelussa oli, että näitä saattaa huoletta askarrella muuttoakin vasten, sillä kortit eivät vie kovin paljoa tilaa! Kutsujen tekstiosat tehdään aikanaan tulosta-leikkaa-liimaa-systeemillä.

Kutsusta tuli lopulta suhtellisen onnistunut, vaikka hieman enemmän keltaista jäinkin kaipaamaan, myös korttipohjan väri vielä hieman mietityttää. Ensimmäisessä versiossa on sulhasen kaulassa rusetti, mutta seuraavassa versiossa saattaa kaulaa koristaa kravaatti. Ja mistä sitä tietää, vaikka jostain tulisi vielä vastaan parempi mekkokangas. Keltaisen nauhan nappasin kokeeksi marketin lahjapaperiosastolta, mutta se osoittautuikin yllättävän hyväksi valinnaksi. Nauhan tarkoituksena on pitää kutsu kasassa, sillä kutsun väliin olisi ajatuksena sujauttaa ajo-ohjeita ja Rauman keskustan kartta ulkopaikkakuntalaisille.

Kiirehän kutsuilla ei vielä ole pitkiin aikoihin, mutta koska kutsuja pitää askarrella kolmisenkymmentä, on niitä parempi askarrella pikku hiljaa kortti kerrallaa omien hermojen säästämiseksi.

Harmaa-musta-valkoinen.. ja keltainen!

Googlen kuvahakunäkymä keltaiselle teemavärille

Kaiken muun valmistumishäsellyksen alla häiden suunnittelusta on joutunut ottamaan hieman taukoa, vaikka aina tilaisuuden tullen sitä onkin eksynyt miettimään morsiuskimpun sävyjä ja tuskailemaan häävideokuvaajan puuttumisesta. Muutenkin kaikki askartelu on ollut seisahdukissa, sillä muuttoa vasten on turha alkaa näpräämään. Kuitenkin alkaisi olla aika päättää se häiden teemaväripaletin kirkas väri, jonka mukaan kattausta, morsiuskimppua, mekkoa - kaikkea - aletaan valita. Miehekeen mielipidettä tiedusteltaessa värisuosikki oli edelleen keltainen, sillä keltainen ei olisi liian kesäinen väri elokuussa järjestettäviin häihin. Joten jos mies haluaa keltaista, niin keltainen sen sitten ilmeisesti on oltava. Kuuluuhan tuo keltainen omiinkin värisuosikkeihin, vaikka keltaista vaatetta en kyllä päälleni voi pukea näyttämältä sairaalta.

Mutta miten väriä tuotaisiin kattaukseen niin, ettei olo olisi kuin pääsiäiskarnevaaleissa? Aikaisemmin jo päätin, että haluan kattaukseen harmaat kankaiset lautasliinat. Nimikylteiksi olin suunnitellut hyvin pelkistetysti mustaa pahvia, johon käsin tekstattuna hopeatussilla vieraiden nimet. Suodatinpussikukat tulevat olemaan valkoisia, sillä niiden värjääminen keltaiseksi voi olla haastavaa. Joten mistä sitä keltaista kattaukseen? Mahdollisesti virkkaankin sydämet keltaisesta langasta ja nimikirjaimet niihin sitten punaisella/sinisellä. Kukkamaljakoiden ympärille voisi sitoa keltaista nauhaa. Kutsukorteissakin pitäisi nuo valitut värit näkyä. Kannattaisikohan tuo musta jättää kokonaan pois ja pitäytyä lähinnä harmaassa - varsinkin, jos sulhasen pukukin tulee olemaan harmaa.

Teemavärin lisäksi toinen asia, jonka on nyt vahvassa harkinnassa, on Save the Date -korttien lähettäminen. Suuri osa sukulaisista ei ole edes tietoisia siitä, että olemme menossa naimisiin jo reilun vuoden päästä. Kaikille olisi siis hyvä ilmoittaa, että häät ovat tulossa - varsinkin, kun kyseessä ei ole koko suuren suvun tilaisuus, vaan vain lähimmille järjestetty pienempi juhla. Itse haluaisin totetuttaa kortit valokuvan muodossa - mielellään vielä koiravalokuvina. Tällä hetkellä meillä olisi harmaa sohva, harmaita ja keltaisia sohvatyynyjä ja keltainen ja musta koira - väritkin olisivat kohdillaa valokuvaan..

Varaukset tehty!

Viimeisten kolmen päivän aikana hääsuunnitelmamme ovat vyöryneet vauhdilla eteenpäin. Nyt meillä on hääpäivä lukkoon lyötynä sekä kirkko, juhlapaikka, valokuvaaja ja majoitus vieraille varattuna! Kummasti alkoi mahanpohjassa perhoset lepattaa ja pieni jännitys iskeä, kun saatiin vihdoin jotain konkreettista tehtyä.

Juhlapaikan katsastimme lauantaina ja se oli kaikkea sitä, mitä toivoimmekin: sopivan kokoinen 50 vieraalle, esteetön kulku ja inva-WC, aidattu piha, rauhallinen ympäristö, mutta kuitenkin vain noin kilometrin päässä kirkosta ja 200 metrin päässä vieraille varatusta hotellista. Eikä vuokrahintakaan kolmelta päivää ollut aivan järjetön, hieman alle 500 euroa, johon sisältyy mm. astiat, tanssikäyttöön kunnostettu kaunis vanha talli ja pihakalusteet.

Juhlatalo itsessään oli sisältä niin kaunis, ettei se vaadi paljoakaan koristelua, vaan jo kaunis kattaus riittää. Juhlatalo on siis käytössämme perjantai aamusta sunnuntai iltaan saakka, joten paikan saa käydä koristelemassa jo hyvissä ajoin perjantaina ja siivous tapahtuu sunnuntaina. Tosin mitään perusteellista kuurausta ei ole tarvetta tehdä, vaan siivoukseksi riittää, että omat tavarat viedään pois, keittiö on siisti ja lainatut tavarat sekä pöydät palautetaan omille paikoilleen.

Valokuvaaja meillä oli jo aikaisemmin valittuna ja nyt löimme päivän jo lukkoon. Valokuvaajan valinnassa pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen, sillä kuvaaja oli yhteinen tuttavamme, jonka työnjälki miellyttää molempien silmää eli toisin sanoen meidän näköisemme kuvaaja. Valokuvaajamme tiesi suositella meille myös videokuvaajaa, jolta odottelemmekin nyt seuraavaksi tarjousta.

Psst.. Päätimme toteutttaa häihin tämän tyyppiseen kattaukseen.
Yksinkertainen, mutta kaunis ilme miellytti molempia.
Kuva täältä

Ensimmäiset askeleet kohti häitä!

Ensimmäiset viralliset toimet kohti häitä on nyt otettu: menemme katsomaan suunnittelemaamme juhlapaikkaa lauantaiaamuna. Vaikka suunnittelua onkin jo tehty kauan, niin vasta nyt alkoi molempia hieman jännittää. Kaikesta suunnitellusta tulee yhtäkkiä erittäin todellista, eikä siihen h-hetkeenkään enää ole kuin 16 kuukautta.

Lähestyin myös Rauman kirkkoherranvirastoa ja kyselin kirkon varauskäytännöistä. Bongasin nimittäin paikallisesta lehdestä syksyltä 2014 artikkelin, jossa mainittii, että vuodelle 2016 on jo varauksia tehty. Koska elokuu on hyvin suosittu kuukausi vihkimiseen, pitää liikkeellä olla ajoissa, jotta saamme haluamamme päivän ja ajan. Ongelmana vain saattaa olla se, ettemme kumpikaan ole tällä hetkellä vielä kirjoilla Raumalla.

Pääsiäisen jälkeen olemme viisaampia monessa asiassa - pitää vain lakata olemasta neuroottinen ja uskoa siihen, että varaukset saadaan kyllä hoidettua kuntoon aikanaan!

Unelmien juhlapaikkaa metsästämään!

Parin viikon päästä olisi tarkoitus lähteä katselemaan potentiaalisia juhlapaikkoja Raumalla. Oikeastaa mielessä on jo se yksi unelmapaikka, joka olisi kävelymatkan päässä kirkolta ja ympäristönä ihana häiden järjestämiseen. Myös hotellit olisivat lähellä vieraiden majottautumista ajatellen ja tarvittaessa vastapäätä on ilmainen 24h parkkipaikkakin. Oikeastaan molemmat olemme jo niin ihastuneita paikkaan ulkoa päin, että kaikki suunnitelmat on tehty tuota paikkaa ajatellen.

Ongelmana on vain se, että kyseisestä tilasta on hyvin vähän tietoa netissä ja keskusteupalstoilta luin, että paikkaa vuokraavaa tahoa oli ollut vaikeaa tavoittaa.. Nyt sitten vain sormet ristiin ja toivotaan, että pääsisimme katsomaan juhlapaikkaa pääsiäisen jälkeen!

Samaiselta keskustelupalstalta löysin kuitenkin (vanhentunutta?) tietoa, että vuokrapaikan hintaan kuuluisivat myös pöytäliinat, astiat, tarjoiluastiat sekä grilli ja katokset pihalle sekä _ihanan_ ulkorakennuksenkin käyttö. Tiloissa on myös piano, joka sopisi täydellisesti häätanssi-suunnitelmiimme - tosin viritys voi olla ongelma.

Tilat ovat ymmärtääkseni suunniteltu n. 80 hengelle eli vierasmäärämme ollessa 40-50 hlöä tilat olisivat juuri sopivat, eivätkä liian ahtaat tai suuret.

Nyt pitäisi vain tehdä listaa, mitä kaikkea pitää muistaa kysyä!
Ainakin seuraavat asiat ovat mielessä:

- Vuokrahinta
- Varausmaksu
- Sisältyykö astiat, pöytäliinat, aterimet, kakkulapiot, maljakot, kuoharilasit, vessapaperit, termarit
- Alkoholitarjoilu eli saahan tuoda omat juomat
- Milloin pääsee koristelemaat/milloin pitää siivota
- Kuinka myöhään juhlapaikalla saa olla (naapurina on ainakin hautausmaa, joten sieltä suunnalta tuskin tulee melusta valitusta :)
- Soveltuvatko keittiötilat omien ruokien säilömiseen
- Äänentoistovälineistön laatu
- Esteettömyys
- Onko syöttötuoleja
- Valaistus (?) valokuvausta ajatellen
- Paljonko pöytiä ja niiden sijoittelu
- Missä saa tupakoida/ saako laittaa ulkotulia
- ja mitä vielä..?

EDIT:
- ainakin pohjapiirros ois hyvä saada - valokuvaajan toive

Hetkellinen epätoivon häivähdys

Teimme yhdessä viime viikolla ison päätöksen tulevaisuutta koskien, mikä on jälkeen päin ahistanut itseäni suuresti. Ei sen vuoksi, että päätös olisi väärä, vaan koska kaikki muutos tuntuu aina pelottavalta. Päätöksen aiheuttama ahdistus on varjostanut myös monia muita päätöksiä ja aiheuttanut epävarmuutta aina päivän ruoan suunnittelusta alkaen.

Eilen iski kunnolla pakokauhu, kun kävi ilmi, että vieraslistaltamme puuttui vielä yhdet miehen kummeista. Jo nyt yli puolet vieraistamme on miehekkeeni sukulaisia, joista vielä melkein puolet ovat minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Elämäni ainoana hääpäivänä neljäsosa pienestä vierasmäärästä tulee olemaan siis täysin tuntemattomia ihmisiä. Tulen menemään naimisiin todellakin kirjaimellisesti vieraiden edessä.

Haave pienistä häistä, jossa paikalla olisivat ne lähimmät ihmiset, joille meidän naimisiinmenomme oikeasti merkitsee jotain, tuntuvat olevan yhä kauempana tulevasta asetelmasta. Vieraslistalla on tällä hetkellä ihmisiä, jotka eivät edes reagoineet onnittelemalla kihlajaisuutisista aikanaa. Tuntuu painajaismaiselta, että hääpäivänämme pöydissä kuiskitaan, että mikäs tuon morsiammen nimi taas olikaan...

Sitten sitä taas pysähtyy hetkeksi, vetää syvään henkeä ja miettii asioita järkevästi oikeissa mittasuhteissa. Kyseessä ovat kuitenkin meidän molempien häät, eivätkä varmasti kaikki omat vieraani ole tuttuja miehellekään. Lisäksi häät pidetään lähes 600 kilometrin päässä sulhasen suvusta, mikä rajaa heti iäkkäimmät vieraat pois. Näin ajatellellessa sitä tuntee itsensä kovin itsekkääksi, koska en halua naimisiin pohjoisen puukirkossa, vaan Raumalla kauniissa vanhassa kivikirkossa.

Enemmän kuin mitään muuta haluan, että tulevat häät ovat meidän molempien näköiset, eivätkä osoitus siitä, kuinka monessa asiassa olen saanut tahtoni läpi. Kaikkea tätä pohtiessä ei voi muuta kuin miettiä, olisiko sittenkin helpompi mennä naimisiin pelkän perheen kesken hyvin, hyvin pienesti. Ei tarjoiluja, ei puolta sataa vierasta, ei budjettituskailua. Luulenpa kuitenkin, että sisäinen prinsessani haluaa päivänsä.

Kimpun kimppuun

Muutama päivä sitten vihdoin ratkesi pulma, kuinka saada kukat pysymään kiinni sienessä. En tiedä, miksen tullut asiaa ajatelleeksi itse, sillä olihan ratkaisu lähes itsestään selvä: rautalanka. Rautalangan lisäksi viime viikon aikana tuli tehtyä myös toinen hermot pelastava hankinta - nimittäin pitsiteippi.

Nyt kun välineet olivat kunnossa, kimpun kasaamiseen meni puolisen tuntia. Huomasin kimppua kasatessa, että kukkien pitää olla yhdessä asetelmassa joko valkoisia tai värjättyjä. Keskenään ne eivät ainakaan omaa silmää miellytä - tosin asettelukaan ei välttämättä ole onnistunut. Kimpun pyöreä muoto kuitenkin näyttää mukavalta.

Toisena huomiona oli maljakon koko. Lasipurkki saisi olla korkeampi ja ehkä jopa hieman kapeampi. Pitää ruveta osatamaan säilykkeitä purkkien perusteella voittajamallin löytämiseksi. Sydämien asettelusta pohjalle en oikein vielä tiedä, sillä vaarana on, että kaikki alkaa näyttää liian kotikutoiselta. Toisaalta yksinkertaisempi musta-valkoinen ilme voisi olla parempi. Niin ja pitsinkin voisi liimata ehkä korkeammalle...?

Liikaa valintoja ihmiselle, jolla ei ole silmää tällaisiin yksityiskohtiin. Miehenkin mielestä kaikki vain näyttää kauniilta ja ihanalta, joten sieltä suunnalta ei apua saa -.-

Uusi ohje ja yritys

Kalenterissa luki opinnäytetyö, mutta tulikin tehtailtua sydämiä lisää. Löysin googlaamalla helpomman ja nopeamman (mutta pienemmän) sydämen ohjeen. Tekemiseen aloittelevalta virkkaajalta päättelyineen ja täyttämisineen meni tunti.

Seuraavaksi pitäisi miettiä tosissaan, mitä näillä olisi tarkoitus tehdä. Hetken mietin, että jos virkkaisin jokaista vierasta kohden yhden sydämen: sulhasen vieraille turkoosit ja morsiammen suvulle punaiset. Sydämiin kirjailisin (kyllä aivan varmasti juu ilman ongelmia) lopuksi vielä molempien etunimien kirjaimet.

Tämän hetkinen vieraslista näyttää 44 henkilöä plus muutama taapero päälle. Eli vain 41 sydäntä enää virkattavana - voi olla siis, että suunnitelmat muuttuvatkin vielä matkalla.

Nälkäpeli: Home made vs. catering?

Hääbudjetin laadinta on yksi vaikemmista asioita koko hääjärjestelyissä. Varsinkin, jos budjetin haluaisi pitää mahdollisimman pienenä ja selviytyä juhlista ilman lainoja. Tällä hetkellä budjettimme näyttäisi reilua 7000 euroa, mikä tuntuu aivan toivottaman suurelta summalta.

Yksi suurimmista möröistä budjetissa on ruokailu: en ollut koskaan aiemmin ajatellut, kuinka paljon voikaan 50 ihmisen syöttäminen maksaa?!

Jos ajatellaan, että yhden vieraan syöttämiseen kuluisi arviolta 20€ edullisen menun/palvelun kautta, niin tuo 50 vieraan ruokailu ilman kakkua ja kahvia tulisi maksamaan 1000 euroa! 50 hlön hääkakku maksoi arviolta 180-250 euroa riippuen hieman paikasta ja päälle vielä ainakin tarjoilijoiden palkat, jotka olivat alkaen 35€/h. Miten ihmeessä työttömäksi valmistuvalla opiskelijalla on varaa laittaa pari tonnia sukulaisten suuhun? 

Vaihtoehtoisena säästötapana olemme pyöritelleet ajatusta kotitekoisesta ruoasta, sillä kumpikaan meistä ei kaipaa gourmee-ruokia välttämättä, vaan tärkeintä olisi saada vieraat pyörtymättä juhlista kotia. Itsetehtynä suurimmat kompastuskivet ovat tietenkin vähti, säilytys sekä tietenkin tarjoilu ja astioiden pesu.

Isäni kanssa arvioimme, että edullisimpia raaka-aineita käyttämällä juhliin pystyisi tekemään kolme erilaista (kalkkuna, kala ja kavis) voileipäkakkua noin sadalla eurolla. Voileipäkakkujen lisäksi tarjolla voisi olla kalakeittoa, sillä kesäaikaan lämpimän sään sattuessa ei vieraatkaan välttämättä kaipaa ähkyyn asti täyttävää ruokaa. Jos keitot saisi keitettyä parilla sadalla eurolla ja kakku tilattaisiin joka tapauksessa ulkopuoliselta, niin summa olisi tässä vaiheessa jo huomattavasti cateringia pienempi, vaikka iltapalat puutuvatki vielä laskuista. Vieraat tuskin kuitenkaan katsoisivat hyvällä, jos morsian hääräisi koko juhlan ajan keittiössä - saati sitten jos omista sukulaisistani puolet olisivat koko ajan hellan ääressä.

Yritin epätoivoisesti googlailla tarjoilijoita tarjoavia tahoja, mutta ainakaan äkkiseltään en löytänyt ainuttakaan ehdokasta. Mielessäni kävi aikaisemmin tarjoilijoiden palkkaaminen merikoululta, mutta en löytäny koulun nettisivuilta sanaakaan sen kaltaisesta palvelusta. Koululta palkkaamisen vaarana on myös yksinkertaisesti se, että ellei opiskelijoiden mukana saavu opettajaa vahtimaan touhua, pitäisi jonkun olla edelleen koko ajan keittiössä pitämässä huoli siitä, että ruoka saapuu ajallaan ja että kaikki sujuu muutenkin mallikkaasti. Eikä siltikään olisi takuuta siitä, että ruoka olisi sovitusti pöydässä - näin ainakin keskustelupalstoilla peloteltiin.

Olisiko sittenkin helpointa vain painattaa kutsuun BYOB.

Viikonlopun tuotokset

 Viikonlopun aikana otin urakakseni tehdä vihdoin kimpun tammikuussa väkertämistäni suodatinpussineilikoista. En ole eläessäni tehnyt kukkasienestä yhtään mitään, joten koko kimpun tekemisessä ja kukkasienen muotoilussa mentiin niin sanotusti perse edellä puuhun.

Kukissa oli vielä kiinni kuivaamisen jäljiltä narut, jotka kuitenkin oli helppo irrottaa. Tulevaisuuden varalle pitää vain pitää mielessä, että kuivauslanka on helpompi kiinnittää jo askarteluvaiheessa suoraan niitin alle, sillä jälkeen päin langan neulalla sohiminen oli työlästä.

Vaikeinta kimpun kasaamisessa oli keksiä, miten saan neulat kiinni kukkiin ja sen jälkeen vielä pysymään paikoillaan kukkasienessä. Tunnin kiroamisen jälkeen kukat lopulta olivat joten kuten kiinni kukkasienessä ja sieni punajuuripurkissa. Kimppu ei kestä liian läheltä tarkastelua, sillä kukat eivät ole tarpeeksi tiiviisti kiinni toisissaan ja harmaa kukkasieni pilkottaa paikoitellen. Kätevää olisi myös, että käytössä olisi eri kokoisia kukkia eli muutama kerros vähemmän suodatinpusseja.

Seuraavaksi olisi tarkoitus kokeilla kukkien värjäämistä ainakin keltaiseksi. Lasipurkkien koristeluakin pitäisi kokeilla jossain vaiheessa.

Sydänten virkkaaminen tarjosi perjantai-illaksi ainakin haastetta. Onneksi netistä löytyi opetusvideoita virkkaamiseen aina aloitussilmukan luomisesta lähtien. Itse ohje oli hyvin sekava ja alkuun pääseminen oli hankalaa. Ensimmäinen tuotos muistuttikin pikkurillin pään kokoista palloa, toinen puolestaan oli jo lupaavampi, mutta kapeni liian nopeasti. Kolmannella kerralla ymmärsin, milloin käytetty termi *2 ks yht* tarkoitti silmukoiden lisäämistä ja milloin taas oli tarkoitus kaventaa. Nopealla googlaillu löysin seuraavia versioita varten muokattuja ohjeita, joten eiköhän sydämiä ala syntyä.

Vaan mihin sydämiä olisi tarkoitus käyttää? Miehen mielestä sydämet näyttäisivät hyvältä kukkakimppujen joukossa koristeena. Itse taas mietin laittavani kimpun "maljakon" pohjalle yhden tai kaksi sydäntä. Sydämiä voisi myös käyttää mahdollisesti hyödyksi kattauksessa ja olipa samoja sydämiä käytetty myös hääkakun koristeena. Pitää vain vielä kokeilla, miltä sydämet näyttäisivät, jos niihin kirjailisi vielä molempien nimikirjaimet..

Sydämille löytyy kyllä käyttöä, kunhan niitä vain saisi aikaseksi. Erivärisiäkin täytyy tietenkin koittaa tehdä.

Virkatut sydämet ja muita älynväläyksiä

En ole koskaan ollut hyvä minkäänlaisessa luovuutta tai käsitaitoja vaativassa. Niin puukäsitöiden kuin perinteisten käsityökurssien numerot ovat aina pyörineet tyydyttävän tienoilla koko peruskouluajan. Viime kesänä nauroimme itsemme kipeiksi varastoja siivotessa, kun löysimme yhden edellä mainituista puukäsitöistäni. Varmuutta siitä, mikä tuo tekele oli ei löytynyt, mutta villejä arvauksia kyllä.

Olenkin kysynyt viime viikkoine itseltäni monesti, miksi ihmeessä kuvittelen pystyväni askartelemaan omiin häihini. Säästöinnostuksissani olet kolpannut kaikki mahdolliset löytämäni nettisivustot ja hääblogit ja kerännyt askarteluideoita häihimme. Toki budjetista putosi pois monta sataa euroa, mutta kuinka ihmeessä aion saada kaiken tehtyä?

Yrityksen ja erehdyksen kautta. Pari viikonloppua sitten opettelin suodatinpussikukkien värjäämistä punajuurimehulla. Kukista tuli kyllä kauniin värisiä, mutta jos olisin hetkeksi pysähtynyt miettimään loppuun tekemisiäni, olisin voinut muistaa tarkistaa, etteivät punajuuret lilluisi etikkaliemessä. Onneksi etikan lemu on haihtunut parissa viikossa jo lähes kokonaan..

Viikko sitten minut töytäistiin tutustumaan Pinterestin ihmeelliseen maailmaan. Nyt alkaakin taulut olla täynnä monenlaisia ideoita. Yksi näistä kuningasideoista oli virkatut, täytetyt sydämet, joita monet morsiammet olivat käyttäneen niin kakunkoristeina kuin kattauksessakin. Pienenä ongelmana vain oli, etten osaa virkata.

Onneksi kaiken tämän hullun säästöbumin ja askarteluideoideni keskellä ihana miehekkeeni jaksaa aina ihastella, mitä tahansa väkerränkin ja kehua sitä riippumatta siitä, kuinka pieleen mennyt tuo yritelmä olikaan. Paineita helpotti erityisesti, kun virkkaamista opetellessani valitin, kuinka tekeleeni muistuttivat enemmänkin barbien rintaliivejä kuin sydämiä. Mies totesi, että sitten ostetaan häihin barbeja, joille rintaliivit saa pukea, mikäli niiden kutominen on helpompaa! Joskus vain toinen löytää juuri ne oikeat sanat <3

Niin ja kuka sanoi, ettei virkkaamista voisi opetella (...no minä) - kuvatodisteita tulossa.

Suodatinpussineilikat

Omissa haavekuvissa olisi häihin aikanaan saada lempikukkiani eli neilikkakimppuja pöytiin. Koska hääbudjetti olisi tarkoitus pitää niin pienenä kuin mahdollista, yli sadan euron käyttäminen pöytien kukka-asetelmiin tuntuu aika mahdottomalta. Koska en koskaan ole ollut näppärä käsistäni päätin alkaa askartelemaan kukkia itse - loogista, eikö?

Lähes kaikki diy-tyyppiset hääblogit ovat pullollaan erilaisia kukkaohjeita, joista monen materiaali oli niinkin edullinen kuin suodatinpussi. Ohjeita etsiessäni törmäsin yhteen niin yksinkertaiseen ohjeeseen, että uskoin jopa itse selviytyväni niistä. (Plus ohje sattui olemaan nimenomaan neilikan näköisiin kukkiin!)

Neilikka ei ole oikeana kukkanakaan sieltä kalleimmasta päästä, mutta suuren kimpun halutessaan nousee hinta nopeasti yli 20 euroon per kimppu. Toki neilikat näyttävät kauniilta,
vaikka niitä olisi vain muutama oksa maljakossa. Oksan hinta on yleensä pari euroa. Vertailun vuoksi taas suodatinpussipaketti (100 kpl) maksoi alle kaksi euroa ja taisipa eräässäkin markettissa olla tarjouksessa 100 kpl/99snt. Paketillisesta suodatinpusseja sain 15 kukkaa eli arviolta kimpullisen tehtyä.

Kukkien tekeminen oli myös yllättävän yksinkertaista. Pussit vain nidottiin yhteen keskeltä, leikattiin aaltoilevareunaiseksi ympyräksi, rutattiin kerroksittain ja lopuksi avattiin varovasti. Lopputulos oli häkellyttävän aidon oloinen, mikä ei kyllä valitettavasti käy kuvista ilmi yhtä hyvin. Tunnissa taisin saada väkerrettyä kymmenkunta kukkaa samalla kuitenkin tv:tä katsellen. Ei paha.



Koska kaapin perukoilta sattui vielä löytymään mansikanpunaista elintarvikeväriä, päätin kokeeksi värjä kaksi kukista. Toisen upotin väriin kokonaan ja toista värjäsin paikoitellen varovasti ruokalusikkaa apuna käyttäen. Kokonaan värjättyyn kukkaan tuli jostain syystä (=lue tekijän sähläys vihreän ja punaisen värin kanssa) tummat reunat terälehtiin, mutta oikeastaan kukka näyttää vain siltä, että se olisi ehtinyt parin päivän aikana hieman jo kuivahtaa.

Hempeän vaaleanpunainen ei kylläkään ole meidän kummankaan väri, mutta koekimppu saanee olla valko-vaaleanpunainen. Vielä pitäisi ostaa kukkasientä ja silkkinauhaa koristeeksi sekä löytää oikeanlainen maljakko.

Maljakoksi mietin ekologiseksi vaihtoehdoksi pestyjä lasisia säilykepurkkeja. Purkkeja voisi käyttää eri kokoisia ja ympärille koristeeksi haaveilin liimaavani pitsiä (raumalaisittain) sekä mahdollisesti purkin kaulan ympärille ohutta mustaa silkkinauhaa. Yhdistelmä voi mennä liian sekavaksi, mutta kokeilemallaha se selviää.

Keskustelimme jokin aika sitten miehekkeen kanssa häidemme mahdollisista väreistä. Itse haaveilen musta-valkoisesta värimaailmasta, johon yhdistettäisiin yksi kirkkaampi väri. Päädyimme yhdessä ainakin toistaiseksi keltaiseen. Toisaalta mustan tilalle voisi sopia myös graniitinharmaa, mikä taas sopisi hyvin myös keltaisen kanssa, eikä kuitenkan olisi liian synkkä.