Teimme yhdessä viime viikolla ison päätöksen tulevaisuutta koskien, mikä on jälkeen päin ahistanut itseäni suuresti. Ei sen vuoksi, että päätös olisi väärä, vaan koska kaikki muutos tuntuu aina pelottavalta. Päätöksen aiheuttama ahdistus on varjostanut myös monia muita päätöksiä ja aiheuttanut epävarmuutta aina päivän ruoan suunnittelusta alkaen.
Eilen iski kunnolla pakokauhu, kun kävi ilmi, että vieraslistaltamme puuttui vielä yhdet miehen kummeista. Jo nyt yli puolet vieraistamme on miehekkeeni sukulaisia, joista vielä melkein puolet ovat minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Elämäni ainoana hääpäivänä neljäsosa pienestä vierasmäärästä tulee olemaan siis täysin tuntemattomia ihmisiä. Tulen menemään naimisiin todellakin kirjaimellisesti vieraiden edessä.
Haave pienistä häistä, jossa paikalla olisivat ne lähimmät ihmiset, joille meidän naimisiinmenomme oikeasti merkitsee jotain, tuntuvat olevan yhä kauempana tulevasta asetelmasta. Vieraslistalla on tällä hetkellä ihmisiä, jotka eivät edes reagoineet onnittelemalla kihlajaisuutisista aikanaa. Tuntuu painajaismaiselta, että hääpäivänämme pöydissä kuiskitaan, että mikäs tuon morsiammen nimi taas olikaan...
Sitten sitä taas pysähtyy hetkeksi, vetää syvään henkeä ja miettii asioita järkevästi oikeissa mittasuhteissa. Kyseessä ovat kuitenkin meidän molempien häät, eivätkä varmasti kaikki omat vieraani ole tuttuja miehellekään. Lisäksi häät pidetään lähes 600 kilometrin päässä sulhasen suvusta, mikä rajaa heti iäkkäimmät vieraat pois. Näin ajatellellessa sitä tuntee itsensä kovin itsekkääksi, koska en halua naimisiin pohjoisen puukirkossa, vaan Raumalla kauniissa vanhassa kivikirkossa.
Enemmän kuin mitään muuta haluan, että tulevat häät ovat meidän molempien näköiset, eivätkä osoitus siitä, kuinka monessa asiassa olen saanut tahtoni läpi. Kaikkea tätä pohtiessä ei voi muuta kuin miettiä, olisiko sittenkin helpompi mennä naimisiin pelkän perheen kesken hyvin, hyvin pienesti. Ei tarjoiluja, ei puolta sataa vierasta, ei budjettituskailua. Luulenpa kuitenkin, että sisäinen prinsessani haluaa päivänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Penni ajatuksesta.