Kimpun kimppuun

Muutama päivä sitten vihdoin ratkesi pulma, kuinka saada kukat pysymään kiinni sienessä. En tiedä, miksen tullut asiaa ajatelleeksi itse, sillä olihan ratkaisu lähes itsestään selvä: rautalanka. Rautalangan lisäksi viime viikon aikana tuli tehtyä myös toinen hermot pelastava hankinta - nimittäin pitsiteippi.

Nyt kun välineet olivat kunnossa, kimpun kasaamiseen meni puolisen tuntia. Huomasin kimppua kasatessa, että kukkien pitää olla yhdessä asetelmassa joko valkoisia tai värjättyjä. Keskenään ne eivät ainakaan omaa silmää miellytä - tosin asettelukaan ei välttämättä ole onnistunut. Kimpun pyöreä muoto kuitenkin näyttää mukavalta.

Toisena huomiona oli maljakon koko. Lasipurkki saisi olla korkeampi ja ehkä jopa hieman kapeampi. Pitää ruveta osatamaan säilykkeitä purkkien perusteella voittajamallin löytämiseksi. Sydämien asettelusta pohjalle en oikein vielä tiedä, sillä vaarana on, että kaikki alkaa näyttää liian kotikutoiselta. Toisaalta yksinkertaisempi musta-valkoinen ilme voisi olla parempi. Niin ja pitsinkin voisi liimata ehkä korkeammalle...?

Liikaa valintoja ihmiselle, jolla ei ole silmää tällaisiin yksityiskohtiin. Miehenkin mielestä kaikki vain näyttää kauniilta ja ihanalta, joten sieltä suunnalta ei apua saa -.-

Uusi ohje ja yritys

Kalenterissa luki opinnäytetyö, mutta tulikin tehtailtua sydämiä lisää. Löysin googlaamalla helpomman ja nopeamman (mutta pienemmän) sydämen ohjeen. Tekemiseen aloittelevalta virkkaajalta päättelyineen ja täyttämisineen meni tunti.

Seuraavaksi pitäisi miettiä tosissaan, mitä näillä olisi tarkoitus tehdä. Hetken mietin, että jos virkkaisin jokaista vierasta kohden yhden sydämen: sulhasen vieraille turkoosit ja morsiammen suvulle punaiset. Sydämiin kirjailisin (kyllä aivan varmasti juu ilman ongelmia) lopuksi vielä molempien etunimien kirjaimet.

Tämän hetkinen vieraslista näyttää 44 henkilöä plus muutama taapero päälle. Eli vain 41 sydäntä enää virkattavana - voi olla siis, että suunnitelmat muuttuvatkin vielä matkalla.

Nälkäpeli: Home made vs. catering?

Hääbudjetin laadinta on yksi vaikemmista asioita koko hääjärjestelyissä. Varsinkin, jos budjetin haluaisi pitää mahdollisimman pienenä ja selviytyä juhlista ilman lainoja. Tällä hetkellä budjettimme näyttäisi reilua 7000 euroa, mikä tuntuu aivan toivottaman suurelta summalta.

Yksi suurimmista möröistä budjetissa on ruokailu: en ollut koskaan aiemmin ajatellut, kuinka paljon voikaan 50 ihmisen syöttäminen maksaa?!

Jos ajatellaan, että yhden vieraan syöttämiseen kuluisi arviolta 20€ edullisen menun/palvelun kautta, niin tuo 50 vieraan ruokailu ilman kakkua ja kahvia tulisi maksamaan 1000 euroa! 50 hlön hääkakku maksoi arviolta 180-250 euroa riippuen hieman paikasta ja päälle vielä ainakin tarjoilijoiden palkat, jotka olivat alkaen 35€/h. Miten ihmeessä työttömäksi valmistuvalla opiskelijalla on varaa laittaa pari tonnia sukulaisten suuhun? 

Vaihtoehtoisena säästötapana olemme pyöritelleet ajatusta kotitekoisesta ruoasta, sillä kumpikaan meistä ei kaipaa gourmee-ruokia välttämättä, vaan tärkeintä olisi saada vieraat pyörtymättä juhlista kotia. Itsetehtynä suurimmat kompastuskivet ovat tietenkin vähti, säilytys sekä tietenkin tarjoilu ja astioiden pesu.

Isäni kanssa arvioimme, että edullisimpia raaka-aineita käyttämällä juhliin pystyisi tekemään kolme erilaista (kalkkuna, kala ja kavis) voileipäkakkua noin sadalla eurolla. Voileipäkakkujen lisäksi tarjolla voisi olla kalakeittoa, sillä kesäaikaan lämpimän sään sattuessa ei vieraatkaan välttämättä kaipaa ähkyyn asti täyttävää ruokaa. Jos keitot saisi keitettyä parilla sadalla eurolla ja kakku tilattaisiin joka tapauksessa ulkopuoliselta, niin summa olisi tässä vaiheessa jo huomattavasti cateringia pienempi, vaikka iltapalat puutuvatki vielä laskuista. Vieraat tuskin kuitenkaan katsoisivat hyvällä, jos morsian hääräisi koko juhlan ajan keittiössä - saati sitten jos omista sukulaisistani puolet olisivat koko ajan hellan ääressä.

Yritin epätoivoisesti googlailla tarjoilijoita tarjoavia tahoja, mutta ainakaan äkkiseltään en löytänyt ainuttakaan ehdokasta. Mielessäni kävi aikaisemmin tarjoilijoiden palkkaaminen merikoululta, mutta en löytäny koulun nettisivuilta sanaakaan sen kaltaisesta palvelusta. Koululta palkkaamisen vaarana on myös yksinkertaisesti se, että ellei opiskelijoiden mukana saavu opettajaa vahtimaan touhua, pitäisi jonkun olla edelleen koko ajan keittiössä pitämässä huoli siitä, että ruoka saapuu ajallaan ja että kaikki sujuu muutenkin mallikkaasti. Eikä siltikään olisi takuuta siitä, että ruoka olisi sovitusti pöydässä - näin ainakin keskustelupalstoilla peloteltiin.

Olisiko sittenkin helpointa vain painattaa kutsuun BYOB.

Viikonlopun tuotokset

 Viikonlopun aikana otin urakakseni tehdä vihdoin kimpun tammikuussa väkertämistäni suodatinpussineilikoista. En ole eläessäni tehnyt kukkasienestä yhtään mitään, joten koko kimpun tekemisessä ja kukkasienen muotoilussa mentiin niin sanotusti perse edellä puuhun.

Kukissa oli vielä kiinni kuivaamisen jäljiltä narut, jotka kuitenkin oli helppo irrottaa. Tulevaisuuden varalle pitää vain pitää mielessä, että kuivauslanka on helpompi kiinnittää jo askarteluvaiheessa suoraan niitin alle, sillä jälkeen päin langan neulalla sohiminen oli työlästä.

Vaikeinta kimpun kasaamisessa oli keksiä, miten saan neulat kiinni kukkiin ja sen jälkeen vielä pysymään paikoillaan kukkasienessä. Tunnin kiroamisen jälkeen kukat lopulta olivat joten kuten kiinni kukkasienessä ja sieni punajuuripurkissa. Kimppu ei kestä liian läheltä tarkastelua, sillä kukat eivät ole tarpeeksi tiiviisti kiinni toisissaan ja harmaa kukkasieni pilkottaa paikoitellen. Kätevää olisi myös, että käytössä olisi eri kokoisia kukkia eli muutama kerros vähemmän suodatinpusseja.

Seuraavaksi olisi tarkoitus kokeilla kukkien värjäämistä ainakin keltaiseksi. Lasipurkkien koristeluakin pitäisi kokeilla jossain vaiheessa.

Sydänten virkkaaminen tarjosi perjantai-illaksi ainakin haastetta. Onneksi netistä löytyi opetusvideoita virkkaamiseen aina aloitussilmukan luomisesta lähtien. Itse ohje oli hyvin sekava ja alkuun pääseminen oli hankalaa. Ensimmäinen tuotos muistuttikin pikkurillin pään kokoista palloa, toinen puolestaan oli jo lupaavampi, mutta kapeni liian nopeasti. Kolmannella kerralla ymmärsin, milloin käytetty termi *2 ks yht* tarkoitti silmukoiden lisäämistä ja milloin taas oli tarkoitus kaventaa. Nopealla googlaillu löysin seuraavia versioita varten muokattuja ohjeita, joten eiköhän sydämiä ala syntyä.

Vaan mihin sydämiä olisi tarkoitus käyttää? Miehen mielestä sydämet näyttäisivät hyvältä kukkakimppujen joukossa koristeena. Itse taas mietin laittavani kimpun "maljakon" pohjalle yhden tai kaksi sydäntä. Sydämiä voisi myös käyttää mahdollisesti hyödyksi kattauksessa ja olipa samoja sydämiä käytetty myös hääkakun koristeena. Pitää vain vielä kokeilla, miltä sydämet näyttäisivät, jos niihin kirjailisi vielä molempien nimikirjaimet..

Sydämille löytyy kyllä käyttöä, kunhan niitä vain saisi aikaseksi. Erivärisiäkin täytyy tietenkin koittaa tehdä.

Virkatut sydämet ja muita älynväläyksiä

En ole koskaan ollut hyvä minkäänlaisessa luovuutta tai käsitaitoja vaativassa. Niin puukäsitöiden kuin perinteisten käsityökurssien numerot ovat aina pyörineet tyydyttävän tienoilla koko peruskouluajan. Viime kesänä nauroimme itsemme kipeiksi varastoja siivotessa, kun löysimme yhden edellä mainituista puukäsitöistäni. Varmuutta siitä, mikä tuo tekele oli ei löytynyt, mutta villejä arvauksia kyllä.

Olenkin kysynyt viime viikkoine itseltäni monesti, miksi ihmeessä kuvittelen pystyväni askartelemaan omiin häihini. Säästöinnostuksissani olet kolpannut kaikki mahdolliset löytämäni nettisivustot ja hääblogit ja kerännyt askarteluideoita häihimme. Toki budjetista putosi pois monta sataa euroa, mutta kuinka ihmeessä aion saada kaiken tehtyä?

Yrityksen ja erehdyksen kautta. Pari viikonloppua sitten opettelin suodatinpussikukkien värjäämistä punajuurimehulla. Kukista tuli kyllä kauniin värisiä, mutta jos olisin hetkeksi pysähtynyt miettimään loppuun tekemisiäni, olisin voinut muistaa tarkistaa, etteivät punajuuret lilluisi etikkaliemessä. Onneksi etikan lemu on haihtunut parissa viikossa jo lähes kokonaan..

Viikko sitten minut töytäistiin tutustumaan Pinterestin ihmeelliseen maailmaan. Nyt alkaakin taulut olla täynnä monenlaisia ideoita. Yksi näistä kuningasideoista oli virkatut, täytetyt sydämet, joita monet morsiammet olivat käyttäneen niin kakunkoristeina kuin kattauksessakin. Pienenä ongelmana vain oli, etten osaa virkata.

Onneksi kaiken tämän hullun säästöbumin ja askarteluideoideni keskellä ihana miehekkeeni jaksaa aina ihastella, mitä tahansa väkerränkin ja kehua sitä riippumatta siitä, kuinka pieleen mennyt tuo yritelmä olikaan. Paineita helpotti erityisesti, kun virkkaamista opetellessani valitin, kuinka tekeleeni muistuttivat enemmänkin barbien rintaliivejä kuin sydämiä. Mies totesi, että sitten ostetaan häihin barbeja, joille rintaliivit saa pukea, mikäli niiden kutominen on helpompaa! Joskus vain toinen löytää juuri ne oikeat sanat <3

Niin ja kuka sanoi, ettei virkkaamista voisi opetella (...no minä) - kuvatodisteita tulossa.