Toimettomuutta

H-hetkeen olisi 48 päivää aikaa. Aika tuntuu juoksevan aivan luvattoman nopeasti, sillä oikeastaan kaikki on vielä tekemättä ja suunnittelematta. Kaikkea on tullut jo vähän aloitettua, mutta ennen kuin vieraiden tarkka määrä on tiedossa, ei mitään oikein voi tehdä loppuun asti. Koko päivä tuntuu tällä hetkellä siltä, että käsissä olisi epämääräinen kasa erimittaisia langanpätkiä, jotka ovat hallitsemattomasti sotkussa. Aina silloin tällöin yhden langan saa vedettyä joukosta esiin ja kerittyä siistiksi keräksi odottamaan käyttöä.

Kalenteriin on merkittynä jo useita virstanpylväitä, mutta niitä odotellessa on malttamaton olo. Heinäkuun alussa pääsee suunnittelemaan viimein morsiuskimpun ja muut kukat. Seuraavalla viikolla onkin jo koekampauksen ja -meikin aika sekä ihanan mekon sovitus, kun korjaukset on viimein saatu tehtyä. Heinäkuussa pitää ilmoittaa eteenpäin myös vierasmäärät tarjoiluja varten, istumajärjestykset suunnitteille, juomat hankintaan... Lista on aivan loputon heinäkuun osalta, minkä vuoksi on turhauttavaa, kun aikaa olisi nyt, mutta mitään ei juurikaan ole vielä tehtävissä.

En ole ikinä ollut kovin kärsivällinen odottamaan jotakin saati sitten pyörittelemään peukaloita. Ja kun on aikaa, tulee helposti selattua Pinterestiä ja kerättyä lisää kivoja ideoita, joita ei pääse vielä toteuttamaan. Viimeisimpänä visiona olisi hyödyntää vanhempien ikkunaremontista ylijääneet ikkunat esimerkiksi menun tai istumajärjestyksen esillepanon kanssa..

Saapa nähdä, mitä on elokuussa lopulta luvassa! Langanpätkistä päätellen melkoisen kirjava villapaita kolmella hihalla ja ylisuurella pääaukolla.

Keltaisen kravatin metsästys

Sulhasen hääpäivän pukeutumisen viimeinen palanen saatiin tänään, kun kuukausien metsästyksen jälkeen löydettiin viimeinen keltainen kravatti harmaan puvun kaveriksi! Pieniä mutkia oli matkassa jatkuvasti, ja kun hääpäivääkään ei ole enää aikaa kuin 2,5 kuukautta, suunnitelmat e-g alkoivat jo käydä mielessä.

On aivan uskomatonta, kuinka kravateissa ja taskuliinoissa oli löydettävissä kyllä kaikki mahdolliset sateenkaaren värit - paitsi se keltainen! Kiitos kaupunginteatterin pukuvuokraamon ei tarvinnut enempiä lopulta alkaa säätämään, vaikka aikamoista salapoliisin työtä joutuivatkin tekemään, kun paikallinen ainut morsiuspukuliike lopetti ja toimitti suurimman osan asuistaan heille - tietenkin tätä yhtä keltaista kravattia lukuun ottamatta. Kravatin vuokrahinta oli lopulta naurettava - touko-lokakuu ja hintaa 7 euroa. Mahtuu meidänkin budjettiin!

Omasta häämekosta ei vain ole vielä merkkiäkään. Oma häästressitaso alkaa puvun saapumattomuuden vuoksi olla huipussaan, ja pieniä epätoivon hetkiä iskee aina välillä. Puku on kuitenkin liikkeen mukaan jo valmis, mutta odottaa edelleen yhteiskuljetusta Suomeen, sillä pukuja ei toimiteta yksittäisinä kappaleina kuin äärimmäisessä hädässä. Jos mekkoa ei kesäkuun alkuun mennessä ala kuulua, on merihädässä pian Mikin lisäksi koko Ankkalinnan väki sekä oma ja kaikkien kuulomatkalla olevien mielenterveys.

Alla pieni kurkkaus tulevasta kokonaisuudesta - kraka tosin on huomattavasti keltaisempi luonnossa, eikä suinkaan kultainen, vaikka kuvassa siltä näyttääkin. Muutama muukin mielenkiintoinen yksityiskohta ollaan sulhasen asukokonaisuuteen löydetty - nyt on uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä sulhasellakin.

Sneak peek

Kerro kerro kukkasin

Odottavan aika on pitkä. Varsinkin, jos odottaa omaa häämekkoaan saapuvaksi. Mekon sovituksesta ja tilauksesta on aikaa jo reilut 8 kuukautta ja kieltämättä morsian täällä päässä alkaa olla jo melkoisen malttamaton. Mitä lähemmäs hääpäivää mennään mekotta, sitä suurempia kauhukuvia alkaa mieli kehitellä. Pahin mahdollinen pelko tällä hetkellä on, että mekossa onkin jotakin vialla, eikä aika riittäisi sen korjaamiseen enää. Onneksi olin häämekon kanssa ajoissa, joten toimitusajalla on varaa hieman pitkittyä. Alunperin mekon piti saapua liikkeeseen tammi-helmikuun aikana. Kun mekkoa ei alkanut kuulua ja sen perään kyselin, ennustettiin mekko saapuvaksi maalis-huhtikuun taitteessa. Ihan näinä päivinä siis!

Mekkokuumetta ei helpottanut yhtään, kun sulhasen pukua täydennettiin tänään valkoisella kauluspaidalla sekä tummanharmaalla liivillä. Sulhasen osalta hääpäivän asukokonaisuus alkaakin olla kravattia vaille kasassa. (Ja olipa tuo sulhanen muuten komea näky harmaa pukukokonaisuus päällä!)

Ihan näin tumma ei puku luonnossa ole.

Kun kerrankin lähdimme yhdessä päiväsaikaan hääasioita hoitamaan, niin kävimme samalla varaamassa paikallisesta kukkaliikkeestä morsiuskimpun, kaasojen rannekukat sekä vieheet sulhaselle, bestmaneille ja isälleni. Tarkempi suunnittelu tapahtuu vasta noin kuukautta ennen häitä, mutta jo nyt sovimme pääpiirteitä budjetista, kimpun muodosta sekä väreistä. Nyt ei sitten muuta kuin keräämään ideoita morsiuskimppuun, jonka pohjalta sitten muutkin kukat toteutetaan.

Tällä hetkellä kriteereitä hääkimpulle ovat värien osalta valkoinen ja keltainen sekä kimpun pyöreä muoto. Keltaisia kukkia oli liikkeessä tänään onneksi runsaasti esillä lähestyvän pääsiäisen vuoksi, joten samalla näki hyvin myös, että keltaisenkin kukan osalta on runsaasti valikoimaa - vielä elokuussakin. Oikestaan oma kukkatietämys rajoittuu lähinnä tuohon omaan suosikkiin neilikkaan, jota todennäköisesti tullaan morsiuskimpussa näkemään. Edullinen ja kestäväkin neilikka on, plussaa sekin siis. Keräilin omaa silmää miellyttäviä morsiuskimppuja Pinterestiin. Yhtään täydellistä kimppia ei löytynyt, mutta eiköhän näitä yhdistelemällä synny persoonallinen kimppu omaan makuun sopivaksi.

Ps. 136 päivää häihin.





Seuraa käyttäjän Ida-Maria taulua Hääkimppu Pinterestissä.

Valssataan, mutta mitäs sitten tanssitaan?

Vimeisen viikon hääteemana on ollut häät ja valssi.

Kansalaisopiston tanssikurssin alkuun on reilu viikko. Kurssi kestää vain neljän viikon ajan ja sen aikana opetellaan muitakin kuin valssin askeleita, joten neljällä kerralla pitäisi oppia valssaamaan niin, että se sujuisi vielä elokuussakin. Kotiharjoittelua siis vaaditaan ehdottomasti, ei minkäänlaisia paineita sen suhteen toki. Enkä tiedä vielä yhtään, miten tulen suoriutumaan tanssimisesta koroilla - vanhojen tanssit kun jäivät aikanaan väliin, ja häämekkoni (jonka toimitus muuten viivästyi parilla kuukaudella - tähän kohtaa pienoinen hermoromahdus) vaatii seitsemän senttiset korot.

Häävalssin tulee juhlissa soittamaan miehen sisko pianolla, mikä osaltaan vaikeuttaa häävalssin harjoittelua, sillä valitsemaamme kappaletta ei löydy internetistä harjoitteluun sopivalla sovituksella. Toivottavasti aikataulut saadaan aikanaan sovitettua yhteen niin, että pääsemme ennen hääpäivää harjoittelemaan myös livenä valssia pianon säestyksellä.

Kappalevalintamme häävalssiksi aiomme pitää salassa aina h-hetkeen saakka, mutta paljastettakoon, että päätin jo aikanaan alle kouluikäisenä tyttönä, että kyseinen kappale tulee olemaan häävalssini. Kun aloimme sitten häävalssiehdokkaita karsia, muistui päätökseni mieleen ja yllättäen kappale tuntui molempien mielestä oikein mainiolta valinnalta.

Mutta mitäs häävalssin jälkeen sitten tanssitaan? Vaikka tuo tuleva puolisoni ei olekaan kovin innoissaan (hää)perinteistä ja -tavoista, toivoin, että häissämme kaikkien perinteiden ja tapojen mukaisesti kuitenkin tanssittaisiin muutama muukin valssi oman valssimme jälkeen. Tanssitettaisiin siis appivanhemmat ja mahdollisimman moni vieraskin!

 Emme ole kuitenkaan kovin suuria suomalaisen iskelmämusiikin - saati perinteisten valssien - ystäviä, joten eilen istuimme alas ja metsästimme kolmijakoisia kappaleita, joita voitaisiin Metsäkukkien sijaan elokuussa tanssia.

Ehdokaslistalle kertyi ainaki seuraavanlaisia kappaleita, joista sitten parhaimmat pääsevät tanssittavaksi asti:


Johanna Kurkela - Häävalssi
Jarkko Martikainen - Valssi tanssitaidottomille
Janne Raappana - Kaksi onnellista
Ismo Alanko - Elokuun häävalssi
Lou Reed - Perfect Day
John Denver - Annie's Song
Egotrippi - Valssi
Bryan Adams - Have You Ever Loved A Woman
Scandinavian Music Group - Ilman sinua olen lyijyä
Avril Lavigne - Keep Holding On
Vesala - Sua vasten aina painautuisin
Apocalyptica - Nothing Else Matters

Muutama muukin kappale listalta löytyy, mm. kappale, joka yllätykseksemme oli kolmijakoinen ja varmasti saa hymyt häävieraiden huulille, mutta säilytetään edes jokin yllätysmomentti vielä itse hääpäivääkin!

Häävierasmatematiiikkaa

Jotta häistä saadaan juhla, pitää paikalla olla häävieraita. Pääsimme viimein yhteisymmärrykseen häiden kutsuvieraslistan suhteen.

Aikaisemmin syksyllä laadimme muutamiakin versioita siitä, ketä haluaisimme häihin kutsua. Vieraiden rajallinen määrä kuitenkin aiheutti epätoivoa. Tuntui kuin olisimme laatinut listaa siitä, ketä kutsumme häihimme ja kenelle emme halua puhua enää ikinä.

50-60 häävieraan juhliin sulhanen ja morsian voivat kutsua 25-30 omaa sukulaista tai ystävää. Ja kun vielä suurin osa tuo paikalle avecin, niin kutsuttavien määrä onkin yhtäkkiä vain 12-15 vierasta per morsiusparinpuolikas. Eli kaksitoista vierasta, jotka jokainen tuovat puolisot ja lapset mukanaan kerrottuna kahdella on vieraslista häihin!

Viikonloppuna istuimme siis jälleen alas ja aloimme listata vieraita aikaisemmista listoista välittämättä. Vieraslistan laatiminen sujuikin nopeasti, ja jo tunnissa olimme päättäneet sulassa sovussa häittemme vieraista.

Valitettavasti kutsuvierasmatematiikkaa noudattamalla huomasin, että aikaisemmin jo valmiiksi julistamani kutsukortit eivät riitä alkuunkaan, vaan askartelupöydän ääreen on vielä palattava kaiken työkiireen keskellä.

Helmiä ja pitsiä

Vuosi vaihtui ja yhtäkkiä iski ajatus: tänä vuonna menen naimisiin.

Melkein päivälleen 7 kuukautta on aikaa vielä h-hetkeen, mutta kieltämättä oikean vuoden puolelle siirtyminen hieman kutkutti mahanpohjassa. Omat hääjärjestelyt ovat tosin olleet sivussa jonkin aikaan, sillä ennen omia häitämme keskitytään ystävämme häihin ja polttareihin. Todennäköisesti tuon papin aamenen jälkeen alkaa itsestä kuoriutumaan jonkinasteinen panikoiva morsian.


Vaikka omien häiden suunnittelu ei ole juurikaan edennyt viime aikoina, on pieniä hankintoja häitä varten tehty. Viimeisimpänä onnistuin metsästämään suht edullisesti Facebookin hääkirpputoriryhmistä koristehelminauhaa valkoisena ja mustana. Sormenpäät hellinä saikin sitten helminauhasotkun selvittää parina iltana tv:tä katsellessa - hinta siitä, että haluaa selvitä mahdollisimman pienin kuluin, nimittäin nyt nauhaa on enemmän kuin riittämiin, eikä hinta ollut kuin pari euroa.

Joululomaltamme Oulusta mukaan tarttui yksinkertainen, mutta kaunis käsilaukku häihin. Samalla bongasin myös pitsisen hiuskorun. Pitsi ja Rauma. Pari, joka kulkee aina yhdessä. Oliko siis vaihtoehtoja muita kuin ostaa koru hääkampausta varten? No tietenkin olisi ollut, mutta jälkeen päin olisi varmasti harmittanut. Koska korussa oli pientä, lähes huomaamatonta, tummentumaa, oli se sopivasti vielä -30% alennuksessa, joten liian suurta loikkaa yli budjetin ei tullut otettua.

Ensimmäiset hääkutsut valmistuivat myös joulun alla. Samaten kirjekuoret. Kuorien askartelu oli aikamoista aivojumppaa, mutta jokusen epäonnistuneen kokeilun jälkeen sopiva malli tuli löydettyä. Sarjatuotantoa odotellessa. Onneksi lähetettäviä kutsuja ja näin ollen myös kuoria ei ole kuin parisenkymmentä.

Pieniä kauniita yksityiskohtia

Vanhempien laatikoiden uumenista löytyi käyttämättömiä puukauhoja,
jotka todennäköisesti päätyvät karkkipuffettiin!

Harmaat lautasliinat alkavat olla valmiina ja väri on juuri täydellinen!
Meidän lautasliinamme saavat Turusta löydetyt sydämenmuotoiset lautasliinapidikkeet.

Oulusta asti piti hiuskoru hakea,
nyt suunnittelemaan kampausta tähän kaunokaiseen!

Kengät löytyivät alennusmyynnistä puoleen hintaan -
ja niiiiin hyvät jalassa!